Hey!
Tänään ajattelin kirjoittaa mun lukihäiriöstä, että miten se on vaikuttanut mun elämää ja muutenkin yleistä tietoa lukihäiriöstä. Etteivät ihmiset ihmettele miksi multa löytyy virheitä.
Voisin aloittaa sillä, että minulla huomattiin ensimäisellä luokalla luku vaikeuksia ja ääntämis vaikeuksia. R-kirjain oli silloin vaikea, koska minulla oli silloin R-vika. Mutta se saatiin pois kielen jännen leikkauksella. Josta seurasi neljä tikkiä kielen alle ja olikohan n. kolmeksi viikoksi murskatua ruokaa, koska en saannut syödä mitään kovaa, ettei tikit lähtisi. Sitten kun tikit oli saatu pois aloin harjoittelemaan R-kirjainta. Se helpotti huomattavasti mun ääntämisiä, kun olin oppinut sen.
Opin lukemaan vasta ekanluokan keväällä, mutta lukeminen oli hidasta ja katkonaista. Osa sanoista oli vaikeita lausua ja sen takia jouduin aina toistamaan sen sanan ennen kun sain sen sanottua. Kirjoittaminenki oli silloin hankalaa ja hidasta, en tiennyt milloin tulle yhdysana ja milloin sanassa on useampi samaa kirjainta, Sen seurauksena mä aloin käymään äidinkielen tuntien aikana erityisopella opetelemassa kirjoittamista ja lukemista.
Vaikka ykkösellä mulla oli vaikeuksia, menin muitten mukana, samat kirjat kuin muilla, toimin samalla tavalla kuin muut, mutta vähän hitaammin. Koska se ei vaikuttanut mitenkään niin pahalta, niin aateltiin katsoa ykkönen, miten se menee mulla.
Kakkosellakin menin muitten mukana. Katsottiin tarvisiko tehdä muutoksia, jos se alkaisikin sujumaan, mutta ei se auttanut.
Vasta kolmanella, mulle todettiin helpommaks mulle oppimiseen, se et mulle laitettais äidinkieli helpotetuks. Ainoo ero siin kirjas oli muitten kirjoihin verattuna oli nimi ja tehtävät oli no helpompia ja helpompi ymmärtää.
Kolmannella luokalla, kun alkoi englanti huomasin, että sekin on vaikeaa minulle. Oli niin tarkkaa miten ne sanat kirjoitetaan ja lausutaan. No aloin käymään sen takia erityisopetuksessa, että oppisin englantia edes vähän.
Nelosella sain sitten helpotetun äidinkielen lisäksi englannin. Englanin kirja, se oli paksu ja tylsän harmaa. Muilla oli kivan värillinen kirja, joka houkutteli oppimaan. Kyllä mulla vaikutti aika paljon se kirja siihen mun oppimiseen. Kuka jaksaisi opiskella värittömällä kirjalla, en usko ettei kovin monikaan. Olin tottunut muutenkin, että meidän kirjat on värillisiä ja niistä on muutenkin kiva opiskella, kun on värejä. Ei se auttanut mun opiskeluun, en osannut mitään edelleenkään ja se oli edelleenkin vaikeaa mulle. Jos piti opetella sanoja, jouduin opettelee ensin miten ne kirjoitetaan ja sitten vasta miten ne lausutaan.
No vitosella ja kutosella mulla jatkui helpotettu äidinkieli ja englanti. Ei mun opiskeluun tullut kauheasti muutoksia. Huomasin kylläkin sen, että mun kirjoitusvirheet vähenivät, ettei mun tarinoissa ollut täynnä punaisia korjaus merkintöjä. Kun siis kakkoselta lähtien ollaan aina joka toinen viikko kirjoitettu joku tarina, jonka sitten opettaja korjasi niin, että se merkkaa virheet ja me sitten korjataan ne.
Ala-asteen aikana mulla oli aina kahdesti vuodessa, syksyllä ja keväällä palaveri mun helpotetuista aineista. Käytiin läpi mitä muutoksia on tullut ja onko ne auttanut. Ja täytettiin aina sellainen hervoton nivaska lappuja aina keväällä. Siihen lappuun kirjoitettiin jatketaanko mun erilaista oppimista(en valitettavasti muista sen virallista nimeä) ja muutenkin miten oon kokenut sen auttavan mua. Ja sit siin oli paljon erilaisia kysymyksiä, mutta niitä en muista kun opettaja vastasi itse niihin.
No oli aika siirtyä kutoselta seiskalle. Sain tässä tilanteessa päättää pidänkö helpotetun äikän ja englannin vai en. Päätin, että pidän, on se mukavempaa opiskella helpommalla tavalla ja niin, että mä ymmärrän asiat. Yläasteella menin kylläkin samoilla kirjalla kuin muut, koska ei ollut helpotettua kirjaa. Mutta mun äidinkielen ja enkun kokeet olivat vain helpompia.
Seiskalla alkoi kans ruotsi, mut se oli mulle easyy, koska mulla oli himo opiskella sitä ja halusin oppia sitä. Musta se oli muutenki helpompi kieli mulle :D
Kasilla vain kävi niin, että meille vaihtui opettaja, ja sen takia mulla huononi taas ruotsi ja en osannut puhua sitä enään niin paljoa. Koska me tehtiin vaan koko vuosi tehtäviä, ei puhuttu, ei opeteltu mitään. Kyllä siinä voi hävitä taito, jos sitä ei puhu eikä kuuntele.
Mutta kasilta ysille jatkoin helpotetulla englannilla ja äikällä. Ei siihen tullut mitään muutosta. Virheet vähenivät ja lukeminen on muuttunut vähän nopeammaksi.
Nykyään kun opiskelen, minulla ei ole mitään helpotettua ainetta. Olen pärjännyt ilman niitä aika hyvin. Välillä on ollut haasteteita, mutta olen selvinnyt niistä. Kaverit ovat joutuneet kestämään, sitä, että kyselen koko ajan apua. En vaan voi sille mitään, jossen vaan ymmärrä asiaa tai osaa ja tarvisin apua.
Nykyään luen hitaasti, mitä muut lukevat, mutta nopeammin kuin ylä tai ala-asteella. Kirjotusvirheitä löytyy, edelleenkin vaikeaa ymmärtää joitakin asioita. Oudot ja hankalat sana ja asiat tuottavat vaikeuksia, lomakkeiden täyttäminen on hankalaa, en osaa sisäistää tekstiä, joten unohdan aika äkkiä mitä olen lukenut. Päässä laskeminen on hankalaa en osaa ilman sormia laskea :D Mulle tulee välillä huolimattomuus virheitä ja viimeaikoina olen alkanut sekoittamaan vasemman ja oikean puolen, johtuu varmaan siitä ettei ole tarvinnut ymmärtää kumpi on vasen ja kumpi oikea :DD
No nyt ehkä varmaan ymmärrätte, miksi multa voi löytyä lause virheitä, yhdyssana virheitä ja kirjotusvirheitä :D
Laitan alas vielä linkin, josta voi vielä lukea lisää lukihäiriöstä, jos kiinnostaa. Laitan vielä testinkin, jos haluaa huvikseen testata onko lukihäiriö :)
Ja ennen linkkejä, kuva joka
kuvaa mua yleensä oppitunneil :D
Välillä en vaan ymmärrä mitä mä luen tai mitä meille yritetään opettaa :DD
Ja lopuks lupaamani linkit :)
Tietoa enemmän:
Testi:
